Ihmiset ovat tärkeä osa kelloharrastamista. Tapoja harrastaa on monia ja tässä blogisarjassa haastattelemme erilaisia harrastajia päästäksemme kiinni juuri heidän harrastamisensa ytimeen. Haastatteluissa menemme kellot edellä ja käymme läpi ajatuksia ja tarinoita niiden taustalla sekä harrastajien polkuja harrastuksen alkuajoista nykypäivään. Koska haastattelujen pääroolia näyttelevät kellot voi itse haastateltava halutessaan pysyä nimettömänä.
Mikä herätti kiinnostuksesi kelloihin?
En ollut koskaan varsinaisesti käyttänyt kelloja, mutta opiskellessani kultaseppäkoulussa 1990-luvun lopussa olin toisena vuonna työharjoittelussa kultasepänliikkeessä ja kyseisen liikkeen omistaja tutustutti minut kelloihin. Ostin häneltä Eterna-Matic Kontiki sukelluskellon, joka pysyi pitkään käyttökellonani. Opiskelujen jälkeen tein työkseni maalaustaidetta ja ateljeeni vieressä oli kellosepänliike ja kävin siellä usein keskustelemassa ja kyselemässä kelloista. Kellosepältä ostin vintage Certina ja Leijona vetokellot, jotka hoitivat Kontikin ohella käyttökellon virkaa. Noin kymmenen vuotta sitten innostukseni kelloja kohtaan heräsi toden teolla uudelleen kun ostin toiselta harrastajalta 1960-luvun kultaisen Omegan. Sen jälkeen erilaisia kelloja on tullut ostettua ja myytyä sitä mukaa kun mielenkiintoisia yksilöitä on tullut vastaan.
Miten harrastuksesi ja suhtautumisesi kelloihin on muuttunut vuosien saatossa?
Alkuun en ymmärtänyt kelloista sen syvällisemmin kuin, että ne ovat hienoja ja käytännöllisiä esineitä. Kontikissa minua viehätti lähinnä sen ulkonäkö, kestävyys ja vesitiiviys, jotka tekivät siitä mainion käyttökellon. Palattuani jalometallialalle kävin pienimuotoisesti kauppaa myös kelloista. Sain kontakteja ja tapasin erilaisia harrastajia sekä keräilijöitä ja pääsin myös fiilistelemään todella kovan luokan kelloja. Tämä sai minut kiinnostumaan kellojen koneistoista ja erityisesti niiden korkeatasoisesta viimeistelystä sekä siihen liittyvästä käsityöstä. Ensimmäinen syvän päädyn kelloni oli Patek Philippen sinitauluinen Calatrava cal 23-300 koneistolla, jonka hankin noin seitsemän vuotta sitten. Päästyäni maistamaan Patek Philippen kaltaista viimeistelyn laatua Omegat ja muut sen tasoiset kellot alkoivat tuntua kovin vaatimattomilta, eivätkä ne enää tarjonneet kelloissa sitä mitä itse etsin.
Olet tehnyt ammatiksesi taidetta ja omaat myös kultasepän koulutuksen. Resonoivatko kelloissa samat asiat kuin taiteessa ja vaikkapa koruissa?
Ehdottomasti. Minua puhuttelee todella paljon jos maalaus, koru tai kello esittelee ultimaattista käsityön teknistä osaamista, sen toteutusta ja viimeistelyä. Nykyään sellaista näkee yhä vähemmän ja vähemmän. Taiteen puolella tästä hyvänä esimerkkinä toimii esimerkiksi alankomaalainen Jan van Huysum kukkamaalauksineen.
Ovatko kellot taidetta?
Jossain määrin kyllä, mutta ennemmin näen ne todella korkealuokkaisen käsityön tuloksina. Esimerkiksi Philippe Dufourin ja Kari Voutilaisen kellot esittelevät upeita teknisiä innovaatioita, mutta maailmanmaineeseen he ovat kuitenkin nousseet ultimaattisella käsityöosaamisellaan.
Onko harrastuksellasi mitään erityistä punaista lankaa?
Eipä juuri, hankin kelloja sen pohjalta mikä sattuu juuri sillä hetkellä kiehtomaan. Yleensä valintani osuu kuitenkin vintage kelloihin niiden yksinkertaisuuden, fyysisesti pienemmän koon sekä koneiston laadun ja sen viimeistelyn vuoksi. Pidän myös monista hiukan erikoisemmista kelloista, muun muassa Jaeger LeCoultre ja Piaget ovat tehneet monia erikoisen mallisia kelloja, joissa on lisäksi käytetty harvinaisia materiaaleja tauluissa. Monia kiinnostaa kellojen ja yksittäisten mallien historia, mutta itselleni riittää, että kello on valmistettu ja viimeistelty todella hyvin, silloin se ei tarvitse mitään ekstraa.
Tällä hetkellä kokoelmastasi löytyy neljä kelloa. Mikä näissä kyseisissä kelloissa viehättää ja miksi ne ovat osa kokoelmaasi?
Piaget on erikoinen ja hyvin kaunis kello sekä todella ainutlaatuinen. Se on myös käyttämätön, mikä on aina kiehtonut minua, koska arvostan kelloissa alkuperäisyyttä ja kuorten sekä koneiston koskemattomuutta. Pidän Piagetista myös brändinä, jonka lisäksi kyseisen kellon pieni koko puhuttelee minua. En ole käyttänyt sitä kertaakaan vaan se on ennemminkin ollut kokoelmani ihastelun ja arvostuksen kohde.
Cartier Santoksen ostin noin kuusi vuotta sitten kun minulla oli vaihe, jolloin tykkäsin kantikkaista kelloista. Halusin kellon, jota myös uskaltaisin käyttää. Pohdin kvartsin ja mekaanisen välillä ja päädyin lopulta tunnesyistä mekaaniseen. Siihen minulta löytyy neljä eri ranneketta, alkuperäinen metalliranneke ja erilaisia nahkarannekkeita, joilla kelloa useimmiten käytän.
Vacheron Constantinin hankin noin neljä vuotta sitten ja siinä erityisesti kiehtoi, että kello on käyttämätön ja sen mukana tulee alkuperäinen laatikko sekä hang tag. Koneistona siinä toimii legendaarinen 453, joka on täysin koskematon ja siinä on Geneven sinetti. Kun myin aikaisemman Patek Philippeni minulle jäi sellainen päähänpinttymä, että kokoelmassani täytyy olla yksi kello, josta tuo kyseinen sinetti löytyy ja tämä kello vastasi huutoon. Pidän myös kellon kuorten muotoilun kulmikkaista elementeistä. Käytän kelloa harvakseltaan, lähinnä erityisissä tilaisuuksissa. Kellon rannekkeen olen tehnyt itse, kun turhauduin siihen, että markkinoilta ei löytynyt mieleistäni toppaamatonta ja vintage kelloon sopivaa nahkaranneketta, jossa käytettäisiin eksoottisempaa nahkaa.
(Ajattoman tyylikäs Vacheron kruunaa asun kuin asun.)
Mikä oli viimeisin myymäsi kello?
2000-luvun alun Audemars Piguetin teräskuorinen Jules kronografi. Pyrin pitämään kokoelmani mahdollisimman pienenä ja kun Cartier vei siltä yhä enemmän ja enemmän ranneaikaa en halunnut pitää sitä vain lojumassa tyhjän panttina. Chrono-toiminnoista en myöskään koskaan ole ollut erityisen kiinnostunut enkä niitä käytä, joten koin niillä ominaisuuksilla olevan kellon itselläni hiukan turhaksi, vaikka kello itsessään olikin upea. Haluan, että kelloilleni tulee oikeasti myös käyttöä ja jos joku kello jää hyllyyn niin sille täytyy olla hyvä syy, kuten esimerkiksi Piagetin kanssa sen ainutlaatuisuus ja käyttämätön kunto.
Seuraava kello?
Seuraava mahdollinen hankinta olisi todennäköisesti jotain Cartierin ja Vacheronin väliltä eli jotain mitä uskaltaisi käyttää, joka olisi vintagea ja ottaisi Ebelin paikan. Todennäköisesti siihen rooliin sopisi parhaiten jokin teräksinen vintage Audemars Piguet.
Unelmakellosi?
Varsinaista unelmakelloa minulla ei ole, ainakaan tällä hetkellä. Kellorintamalla olo on nyt suhteellisen levollinen ja näillä neljällä kellolla tunnen pärjääväni hyvin tilanteessa kuin tilanteessa, mutta kuten tiedämme niin asiat voivat muuttua nopeastikin.