Valjoux 7750 on yksi markkinoiden luotettavimmista automaattikronografikoneistoista. Se ei ole hienostunein eikä käyttömukavuudeltaan paras, mutta sitäkin vankemmin rakennettu. Kronografiksi koneisto on todella yksinkertainen ja siinä ei ole juurikaan heikkouksia.
| Käyntitaajuus 28800 bph = 4 hz |
| Käyntivara 44-48 h |
| Halkaisija 30 mm |
| Paksuus 7.9 mm |
| Lift angle 49 astetta |
| 17 kiveä |
| Keskitunnit, -minuutit, keskikronografisekunnit, juoksevat sekunnit klo 9, 30 minuutin laskin klo 12, 12 tunnin laskin klo 6, päivä ja päivämäärä klo 3 |
(Breitling ja etenkin Chronomat mallisto on ehkä yksi tunnetuimmista ja vannoutuneimmista Valjoux 7750:n käyttäjistä.)
Valjoux 7750 kehittyi Valjoux 7733 manuaalikrokografikoneistosta, joka itsessään oli Venus 188:n jälkeläinen. Kun Valjouxin sisaryhtiö Venus vuonna 1966 lopetti toimintansa niin Valjoux peri 188 koneiston ja valmisti sitä siitä lähtien Valjoux 7730 nimellä. Muutamaa vuotta myöhemmin manuaalivetoinen 7730 koneisto päivitettiin ja tilalle astui 7733, joka saavutti suuren suosion aina vuoteen 1978 jatkuneen tuotantonsa aikana.
(Sector Golden Eagle kronografi 1990-luvulta.)
Vuonna 1969 eri valmistajien välillä käytiin kovaa kamppailua, kuka valmistaisi ensimmäisen automaattikronografikoneiston.
Vuonna 1969 eri valmistajien välillä käytiin kovaa kamppailua, kuka valmistaisi ensimmäisen automaattikronografikoneiston. Muun muassa Seiko, Heuer, Buren, Breitling ja Zenith tulivat markkinoille omien versioidensa kanssa. Valjouxin täytyi vastata haasteeseen ja töihin ryhdyttiin tarkoituksena valmistaa massatuotantoon sopiva koneisto, joka olisi hinta-laatusuhteeltaan ja kestävyydeltään parempi kuin kilpailijoilla. Kehitystyön tuloksena vuonna 1973 syntyi Valjoux 7750 koneisto, joka ei ollut visuaalisesti yhtä hieno kuin vaikkapa Zenithin 3019 PHC, mutta toiminnoiltaan, luotettavuudeltaan ja hinta-laatusuhteeltaan vertaansa vailla.
(Hamilton Jazzmaster kronografi ref H32766513.)
Valjoux 7750 koneiston hyvyydestä kertoo paljon se kuinka monet eri merkit ovat päätyneet käyttämään sitä. Breitling, Sinn, Montblanc, Tudor, Heuer, Alpina ja monet muut eri hintaluokkien kellojen valmistajat ovat käyttäneet 7750 koneistoa ja sen eri versioita kelloissaan. 1970-luvulla Valjoux valmisti koneistoa vain yhdessä laatuluokassa, joka oli visuaalisesti hyvin mitään sanomaton, mutta teknisesti huippulaatua. Myöhemmin kun koneisto siirtyi ETA:n alaisuuteen sitä valmistettiin neljässä eri laatuluokassa, jotka olivat Standard, Elabore, Top ja Chronometre. Laatuluokat erotti toisistaan käyntitarkkuus ja viimeistelyn taso.
Luotettavuutensa lisäksi Valjoux 7750 on myös todella monikäyttöinen.
Luotettavuutensa lisäksi Valjoux 7750 on myös todella monikäyttöinen. Taulun puolelle on suhteellisen yksinkertaista lisätä ominaisuuksia ja monet valmistajat ovatkin lisänneet sinne muun muassa kuunkierron. Vankan ja yksinkertaisen rakenteensa ansiosta kello on myös kronografiksi helppo huollettava. Varaosia on myös hyvin saatavilla, mikä on loppukäyttäjän näkökulmasta tietenkin plussaa. Jos koneistosta haluaa väkisin etsiä jotain kehittämisen arvoista niin ajanoton painimet eivät ole herkimmästä päästä ja niitä joutuu tosissaan painamaan. Myöskin vain yhteensuuntaan vetävä vetopaino ei ole ideaaleinta. Huoltoon saapuvissa 7750 koneistoissa suurimpia huolia aiheuttavat jousikotelon sillan usein kuluneet laakerit sekä hajonnut päivyrin pikasiirto kun sitä on käytetty keskiyön paikkeilla.
(Union Glashutte Belisar Moonphase kronografi lisätyillä kuunkierto ja pointer date-ominaisuuksilla.)
(Auguste Reymond kronografi niin ikään lisätyillä kuunkierto ja pointer date ominaisuuksilla. Kuunkierron pikkutaulu on asemoitu eri kohtaan kuin Hamiltonissa.)
Vuonna 1983 ETA osti Valjouxin ja 7750 koneiston tuotanto jatkui heidän nimensä alla. Vuonna 2002 ETA:n omistaja Swatch Group ilmoitti, että koneistojen tuotanto konsernin ulkopuolisille toimijoille tullaan lopettamaan. Tämä loi markkinaraon erinäisille yrityksille, kuten Sellitalle, jotka ryhtyivät valmistamaan 7750 koneistosta omaa, käytännössä kloonattua versiotaan eli SW500. Tätä koneistoa pystyttiin tarjoamaan kellonvalmistajille, joilla ei ollut mahdollisuutta päästä käsiksi ETA:n omistamiin 7750 koneistoihin. Vuosien saatossa Sellita on kehittänyt koneistoaan, luonut siitä useita eri versioita ja lukemattomat eri kellonvalmistajat ovat omaksuneet sen osaksi kellojaan.
Innovoinnillaan se takasi, että myös pienemmät kellonvalmistajat pääsivät kiinni automaattikronografikoneistoihin ja tämä taas on vuosikymmenien saatossa edesauttanut mekaanisten kellojen ja niiden arvostuksen leviämistä kuluttajien keskuuteen.
(Bulovan kronografi 1990-luvun puolivälin paikkeilta.)
Yli 50 vuotta julkaisunsa jälkeen 7750 koneiston asema on edelleen vankka. Innovoinnillaan se takasi, että myös pienemmät kellonvalmistajat pääsivät kiinni automaattikronografikoneistoihin ja tämä taas on vuosikymmenien saatossa edesauttanut mekaanisten kellojen ja niiden arvostuksen leviämistä kuluttajien keskuuteen. Ilman 7750 koneistoa kellomaailma ei olisi sellainen, millaisena sen nykyään tunnemme.