Leijona kelloja maahantoi ensimmäisenä suomeen Tukkuliike J.W Lindroos tampereella 1900-luvun alussa. Silloin Leijona kelloja on mitä todennäköisimmin valmistanut Sveitsiläinen Manufacture d´horlogerie Lion SA joka käytti kaksihäntäistä leijonan logoa jo vuodesta 1892. Ensimmäisen kerran leijona logo esiintyi jo 1880-luvulla Albert Kanelin valmistamissa taskukelloissa.
Lindroos oli 1900-luvun alussa ainoa suomalainen kelloalan tukkuliike, muutaman ulkomaisen suomessa toimineen kelloagentuurin lisäksi. Ensimmäinen Leijona-kellojen mainos tunnetaan vuodelta 1907 ja Lindroosin kuvastossa Leijona kellomerkki esiintyy 1909.
Perkon ensimmäinen toimipaikka Pikku Roobertinkatu 8, (Kuva: Kello ja Kultamiehille 1958 -lehti)
Osa Perkon myyntinäyttelyä, Aleksanterinkatu 13 (Kuva: Kello ja Kultamiehille 1958 -lehti)
1918 perustettu Oy Perkko osti Lindroosin koko tukkuliikkeen 1919 ja näin Leijona tuotemerkki siirtyi kaupan mukana merkin nykyiselle omistajalle Oy Perkolle. Leijona kellomerkki on rekisteröity tavaramerkki PRH:n mukaan vuodesta 1943, mutta rekisteröintejä tavaramerkkiluetteloon erilaisista leijona symboleista Perkon nimiin löytyy jo 1920-luvun alusta. Perkko on käyttänyt kelloissaan Leijona -logoa erilaisin muunnoksin joko Leijona -tekstin kanssa tai ilman. Vaihtoehtoisesti kellotauluissa käytettiin pelkkää Leijona -tekstiä joko kaunokirjoituksella tai isoilla kirjaimilla kirjoitettuna.
Tavaramerkkiluettelosta erilaisia rekisteröityjä Leijona -logoja. Keskellä varhaisimmissa taskukelloissa käytetty “Käärme Leijona”
30 -luvun Kello ja Kultaliike Otavan hinnaston päällä kaksi Leijona taskukelloa
Miksi Leijonasta tuli tunnetuin suomalainen kellomerkki?
Oy Perkko hoiti tukkuliiketoimintaa heti toimintansa alusta asti esimerkillisesti ja kattavasti koko suomeen. He kuuntelivat ja toteuttivat asiakkaiden toiveita nopeasti ja palvelivat myös syrjäisimpiä ja pienimpiä kelloseppiä ja kellosepänliikkeitä laajalla valikoimalla. Perkko rakensi hyvät suhteet sveitsin tehtaisiin, joten hyvää tavaraa oli aina saatavilla.
Perkko toimi kattavasti koko suomessa palvellen hyvin ja monipuolisella valikoimalla heti alusta saakka.
He tarjosivat tarpeellisia työkaluja, varaosia ja paljon muita kelloja ja tavaroita. Pääasiassa varaosakauppaan nojaten Perkko rakensi vuosien mittaan laajan ja uskollisen jälleenmyyntiverkoston. Tämä oli elintärkeää tukkuliiketoiminnan menestymiselle ja tätä kautta myös Leijona kellomerkin leviämiselle ja yleistymiselle.
Perkon kellomainos vuoden 1930 almanakassa.
Perkko edusti myös monia laadukkaita kellomerkkejä, kuten Omega ja Tissot. Leijona kellomerkki oli näiden rinnalla kohtuuhintainen, mutta kestävä vaihtoehto, koko kansan kellomerkki. Vaikka myytiin pääasiassa Leijona tasku- ja rannekelloja, niin Leijona -merkin alla myytiin ajoittain myös seinä-, pöytä- ja herätyskelloja.
Perkon mainos Suomen Kelloseppä -lehdessä 1939.
Valtiollinen Leijona vaakuna on suomalaisuuden ja itsenäisyytemme symboli, joten symbolinen nimi Leijona on vahva osa kansallista identiteettiämme ja osaltaan on vaikuttanut suotuisasti Leijona kellomerkin menestykseen. Leijona kellojen logon ulkoasu on vuosien mittaan muuttunut, mutta perusidea: kaksihäntäinen leijona pitelemässä kilpeä, jossa L-kirjain on säilynyt.
Suomen valtion vaakuna ja Leijona kellojen logo vuodelta 1978.
Mekaaniset vintage Leijona rannekellot eri vuosikymmeninä.
Leijona kelloja myytiin aluksi taskukelloina, kunnes 1920 -luvun lopulla alkoivat rannekellot yleistyä. Jo ennen toista maailmansotaa rakentui leijona kelloista koko kansan kestävä ja kohtuuhintainen kellomerkki, jota mainostettiin lehdissä suomalaisten eniten käyttämänä kellona.
Leijona taskukelloja eri aikakausilta
Ensimmäiset merkin rannekellot ovat pieniä naisten malleja, miehet käyttivät vielä pääasiassa taskukelloa. Mutta 30-luvun lopulla Leijonalla oli jo valikoimissaan jo tank -tyylisiä miestenkin ranteeseen sopivia rannekelloja.
Leijona naisten kelloja 1920 ja 1930 -luvuilta
Leijona -lehtimainos Kelloseppä -lehdestä vuodelta 1939
Kuva mainoksen kaltaisesta Leijona Tank -kellosta
Sota vaikutti omalta osaltaan 1940-luvulla koko kelloteollisuuteen ja sodan aikana suurin osa miehistä käytti edelleen taskukelloja, mutta toinen maailmansota toi rannekellot myös miesten ranteisiin.
Leijona-kellojen myynti jatkoi hidasta kasvua toisen maailmansodan jälkeen 50-luvulla. Jälleenrakentamisen aikana säätely rajoitti myös kellojen maahantuontia, joka johti paikoin salakuljetukseen ja väärentämiseen. 50-luvun Leijona kellojen kuoret olivat monesti pinnoitettuja ja kellotauluissa oli yksityiskohtaista koristelua. Myös Bullseye -kellotaulut yleistyivät 50-luvulla.
50-luvun bullseye -kellotauluja (Kuva: Juhana Päivä)
50-luvun kellojen kuoret olivat klassisia ja kellotaulut monesti koristeellisia
Harvinainen Leijona -chronograph 50-luvun alusta (Kuva: Juhana Päivä)
Vihdoin 1960-luvulla kaupankäynti normalisoitui ja myös Leijonan mallivalikoima laajeni, kelloja tuotiin suomeen huomattavasti enemmän kuin aiemmin. Kaikki kellot olivat vielä sveitsiläisvalmisteisia.
Leijona Super Extra -vetokello 60-luku Cal. AS1130 (Kuva: Juhana Päivä)
60-luvun loppupuolella kellot olivat tyyliltään paljon pelkistetympiä kuin aiemmin ja keskisekuntiviisari alkoi yleistyä. Kellotauluista löytyy lukuisia eri variaatioita, mutta valtaosa oli taustaväriltään vaaleita ja indekseinä käytettiin numeroita. Kellojen kuoret olivat pääosin pyöreitä ja lugien muotoilu minimalistista. Suurin osa Leijonista oli manuaalivetoisia.
Miltei identtiset, keskisekunnilla ja pikkusekunnilla.
Yksi yleisimmistä Leijonan kellotauluista oli vaaleatauluinen ja arabialaisilla numeroilla
70-luvun kellot olivat värikkäitä ja rohkeasti muotoiltuja. Erilaisia Leijona kelloja löytyy aikakaudelta runsaasti sekä manuaalivetoisina, että automaatteina. Kuvastojen perusteella malleja oli tarjolla kymmeniä sekä naisille, että miehille ja tarjonta uudistui vuosittain suurelta osin. 70 -luvun lopussa quartz -kellojen tulon myötä myös Leijonan mallisto muuttui pikkuhiljaa analogisista sveitsiläisistä kelloista patteritoimisiin japanilaisiin.
Peruskelloja 70-luvun alusta 1973 vuoden myyntiesitteen päällä
Rohkeaa 70 luvun muotoilua
Harvinainen oikea luxus Leijona vetokello koneistona Tissot 782-1 (Kuva: Juhana Päivä)
TV -dial kuvastaa hyvin 70 lukua.
Värikkäät taulut olivat muotia (Kuva: Juhana Päivä)
70 -luvun Leijona Chronograph (Kuva: Juhana Päivä)
Leijona automatic 70-luku (Kuva: Juhana Päivä)
Aikakauden Leijona “sukelluskelloja” (Kuva: Juhana Päivä)
Kvartsikriisin myötä mekaanisten kellojen osuus väheni ja heti 1980 -luvulle tultaessa Perkon valikoima oli jo suurimmaksi osaksi kvartsikidekelloja. Valikoima laajeni ja vaihtui vuosittain vastatakseen kuluttajien kysyntään ja pärjätäkseen kilpailussa pääasiassa japanilaisia Citizen, Casio, Seiko ja Orient merkkejä vastaan. Sitkeästi Leijona -kellot ovat säilyttäneet asemansa suomalaisten kuluttajien tuntemana turvallisena tuotteena nykypäivään saakka. Normaalissa Leijona kellojen valikoimassa on tarjolla edelleen peruskelloja tavalliselle kuluttajalle: Leijona Watches
Leijona kellojen keräily on suosittua suomalaisten kellokeräilijöiden keskuudessa ja jokaiselta kelloharrastajalta löytyy useimmiten ainakin yksi vintage Leijona -kello kokoelmasta.
Viime vuosina omistaja on alkanut nostamaan Leijona kellomerkin profiilia ja sveitsiläisiä juuria Leijona Heritage mallistonsa kautta, joka on toteutettu yhteistyössä Kari Voutilaisen kanssa: Leijona Heritage
Keräilijän mieletön kokoelma Leijona chronoja ja sukeltajan kelloja (Kuva: Juhana Päivä)